Tweet tweet. Sosiaalinen media on kiinnostava. Minua siinä kiinnostaa eniten sen olennainen rooli monikanavaisen myynnin osana. Ymmäränkö tästä paljon? Olenko etulinjan taistelija? En todellakaan. Koska olen aiheen suhteen epävarma, haluan aluksi korostaa siis omaa osaamattomuuttani. Miksi? Koska aion vuodattaa v*tutukseni LinkedIn ja Twitter -postauksiin armotta! Ja kyllä, ilman mitään kompetenssia paremmastakaan tekemisestä.
Koska oma taitotasoni on siis neloskentän laiturin levelillä, voin hyvällä omallatunnolla arvioida muitten tekemisiä. "Kavereitani" LinkedInissä ovat pääasiasssa median ja markkinoinnin tekijät - Suomen markkinointiviestinnän osaajat, digeilijät, mielipidevaikuttajat, SoMe -konsultit, toimistojen avainhenkilöt... Tämän viestinnän ja markkinoinnin kerman postauksissa olen huomannut kaksi piirrettä: järkyttävän laiskuuden ja epävarman viisastelun.
Vaikka en tiedä mitään 140 merkkisen (saati pidemmän) sisällön tuottamisesta ammattimaisesti, saati henkilökohtaisen median käytön lainalaisuuksista, olen varma, että joltain neppailusivustolta poimitut yhden lauseen lainat eivät ole kovin arvoa tuottavia lukijoittensa mielestä. Lukijoista poisluen ne, jotka jakavat sen saman turhanpäiväisen lainan eteen päin ja kommentoivat luovasti yhdellä lauseella: "Tämä on muuten totta". Minun inspiroimiseeni ei riitä LinkedInistä eteen tupsahtava: "Elämän tarkoitus on olla onnellinen" -julistus tai "Asiakkaasi kommentti on tehokkain markkinointiviestisi" -ajatelma. Mielestäni kyse on toisaalta ajankäytön suunnittelun epäonnistumisesta johtuvasta laiskuudesta ja toisaalta aidosta halusta olla aktiivinen somettaja. Jälkimmäinen täyttyy hienosti - ensimmäisestä johtuen viestin saajan kokemus vastaa jotain hiekkapaperin syömisen ja ruohikon kasvun katsomisen välimaastosta.
Toinen someilun piirre on markkinoinnista pakkojauhaminen. Täysin ilman asiayhteyttä olevien yksinkertaisten yleistysten käyttö. Esimerkiksi: "Markkioinnin kuusi uutta sääntöä, kuulostaapa hyvältä, laitanpa jakoon." Osa kamasta on oikeasti ihan ok -tasoa, mutta tuo kulttimainen fiilistely vääjämättä tuo mieleen ajatuksen, että jos markkinoinnin tekemiseen laitettaisiin vähänkään yhtä paljon paukkuja kuin siitä keulumiseen ja neppailuun, olisi Suomi aavistuksen paremmin toteutettuja markkinontitoimenpiteitä rikkaampi. Mistä tämä juurtaa juurensa? Mielestäni epävarmuudesta ja siitä helpotuksen tilasta, kun mielipidevaikuttaja SoMessa julistaa, ja itse jakamalla samaa kamaa, voi tuntea olevansa alan kehityksen kärjessä.
Koko tämä turhapäisten postausten jakamisen kokonaisuus tuo mieleeni Southpark-sarjan jakson, jossa hybridiauton ostaneet ympäristöhifistelijät muuttivat San Franciscoon ja haistelivat toistensa pieruja hymistellen omahyväisenä omaa paremmuuttaan. Jos luet 50 LinkedInin postausta verkostossasi, osuuko vertaukseni edes lähelle? I'll bet hundred bucks...
Olisi niin saatanan paljon mukavampaa lukea siitä mitä mieltä jengi oikeasti on. Miksi kukaan ei kirjoita siitä ettei tiedä jostain, tai että joku on vaikeaa? Kerro jostain omasta kokemuksesta tai oivalluksesta. Ei ole pakko olla paras tai hyvä, ei ole pakko markkinoida itseään markkinoinnin tai myynnin huipputuotteena, joka tietää kaiken kaikesta! Eli kun seuraavan kerran olet inspiroimassa jonkun päivää ja postaamassa: "Success is the amount of failures on your journey" - tai muuta vastaavaa paskaa - think again! Mitä jos vaikka miettisit jotain asiaa ihan oikeasti, ja kirjottaisit mitä mieltä itse olet - silläkin uhalla että joku ei enää pidä sinua niin erinomaisena tai arvioi sinua kirjoituksesi perusteella "huipputyypiksi". Voisit olla yllättynyt siitä, kuinka hyvää tuo omalle brändillesi oikeasti tekee!
p.s. puolet omista toimistani SoMessa on muuten ihan sitä samaa epävarmaa paskan jakamista itse asettamani aktiivisuustavoitteen ajamana. Eli tällä hetkellä ollaan ihan yhtä surkeita. Katsotaanko vuoden päästä uudestaan?
p.p.s. joku digihörhö (taisi olla jonkun digitoimiston tj) sanoi todella osuvasti vuosi sitten mvv2014:ssa: "Mikään ei muuten ole kalliimpaa kuin relevantin sisällön tekeminen." Makes sence - oikotietä ei vain ole! Olisiko ollut joku Teemu?
